Pienoismallin rakentamista
Tamiya 1:32 A6M5 Zero
Ostin pienoismallin luettuani Saburo Sakain elämästä kertovan kirjan Samurai. Ostaessa noin 100 euroa maksava rakennussarja vaikutti hintavalta, mutta laatikon sisältöön tutustuttua hyvinkin kohtuulliselta. Kirjan innoittamana tutkin myös konemallin historiaa, mutta jätin rakennussarjan odottamaan taitojen ja inspiraation kasvamista. Verkkofoorumilla käydyn keskustelun innoittamana päädyin rakentamaan Zeroa 2020 koronakeväänä.
Tamiyan rakennussarja on korkealaatuinen, ajattelin hankkivani vähintään ohjaamon lisävarustelua jälkituotanto-osista. Tutustuttuani tarkemmin rakennussarjan sisältöön havaitsin sen olevan lähes täydellinen rakennettavaksi ”suoraan laatikosta” sellaisenaan. Rakennussarjassa on paljon pieniä yksityiskohtia, jotka yleensä pitää hankkia erikseen. Zerossa on mm. laskutelineiden sisäänvetomekanismi ja päälaskutelineissä toimiva jousitus. Rakennussarjan mukana toimitetaan etsiosa-arkki, siirtokuva-arkit usealla eri koneyksilölle, muovitetulle paperiarkille painetut istuinvyöt, metallinen radiolanka, metallitankoja, joiden avulla saadaan laipat ja siivekkeet aseteltua eri asentoihin sekä monia vaihtoehtoisia osia, joita ei esikuvan mukaisessa koneessa tarvitse.
Harkitsin jopa pienen dioraaman tekemistä ylimääräisten osien avulla, sillä mm. ohjaamon tukirakenteiden, potkurien, siivenkärkien suhteen löytyi vähintään kahdet versiot. Joskus tulevaisuudessa dioraama pudonneesta Zerosta ehkä toteutuu… Rakennussarja sisältää kaksi pilottifiguuria, koneen istuimelle asetettavan figuurin sekä mahdollisesti koneen eteen aseteltavan seisoma-asennossa olevan pilottifiguurin. Hankin lisäksi Saburo Sakai-figuurin.
Zeroa rakentaessa tein pieniä lisäyksiä, lähinnä johdotuksia ohjaamoon ja moottoriin, mutta muuten kone on tehty suoraan laatikosta. Zeroa tehdessä kokeilin itselleni uusia pintakäsittelytekniikoita. Facebookin pienoismalliryhmistä on tullut paljon hyviä vinkkejä rakennussarjan tekemiseen.
Aloitus ohjaamosta
Aloitin Zeron rakentamisen ohjeiden mukaisesti. Tarvittavien maalien luettelo on mittava ja osa sävyistä on kovin eksoottisia. Mainittakoon japanilaisten koneiden suojalakka, jolla koneen rakenteiden sisäpuolet maalattiin. Suojalakan sekaan on lisätty sinivihreää, turkoosia pigmenttiä ja rakennusohjeen mukaan sävy sekoitetaan kahdesta eri valmiista sävystä. Myös moottorin osia maalatessa tarvittava värisävy saavutetaan kahta eri valmissävyä sekoittamalla oikeassa suhteessa. Kävin mielenkiintoisia keskusteluja verkkofoorumeilla suojalakan sävystä ja päädyin lopulta sinertävämpään versioon.(Eri konevalmistajilla on hieman poikkeavat sävyt) Täsmällistä, historiallista tietoa on vaikea löytää, joten päädyin luottamaan Tamiyan näkemykseen aiheesta.
Varsinaisen koneen rakentamisen aloitin ohjaamosta. Maalasin lähes kaikki ohjaamon osat irrallisina ja tein kevyen patinoinnin osiin ohennetulla, tummemmalla vihreällä sävyllä. Mallin omat siirtokuvat toimivat hienosti mittareissa, läpinäkyvien muoviosien taustaan laitettiin siirtokuva ns. väärälle puolelle. Kirkkaan muoviosan pinta muodostaa mittarin lasipinnan ohjaustaulussa ja siirtokuva on sopivan etäisyyden päässä.
Lisäsin ohjaamoon radiolaitteiden johdotukset ja hydrauliikkaletkuja ohjaamon lattialle. Tamiyan rakennussarjat ovat erittäin mittatarkkoja, joten liian myöhään havaitsin ohjaamon ylimääräisten johdutusten aiheuttavan pienen sovitusongelman siipiä asennettaessa runkoon. Koesovitin trimmien säätövaijereita, mutta ne piti poistaa ennen liimaamista. Uutena tuttavuutena tulivat paperiset istuinvyöt. Ne leikataan painojälkeä seuraillen irti arkista. Paperivöiden soljet toimitettiin etsattuina metalliosina erikseen. Hukattuani yhden soljen tein korvaaavan osan ohuesta lyijylangasta. Ohjaamon rakentaminen onnistui kohtuullisen hyvin. Ohjaamoa tehdessä etsin internetistä kuvia Zeron ohjaamoista. Löydetyt valokuvat ja rakennekuvat paljastivat suuren variaation erilaisia laiteasennuksia joten mm. radioiden malleissa ja erilaisten vipujen muodossa sekä sijoittelussa luotin lopuksi rakennussarjan valmistajan näkemykseen. Maalasin koneen rungon sisäosat rakennussarjan ohjeiden mukaisesti. Pohdin hetken painepullojen letkujen mallintamista, mutta koska pullot eivät näy rungonpuolikkaiden yhdistämisen jälkeen, päätin jatkaa ilman ylimääräisiä kaapeli- tai johtoasennuksia rungon sisällä.
Laskutelineet
Laskutelineiden mekanismi näytti monimutkaiselta; Rakennussarjassa on sisään vedettävät laskutelineet mukaan lukien kannuspyörän sisäänvetomekanismi. Ihmettelin suuresti kannuspyörän sisäänvetomekanismin jäykkyyttä. Liimattuani rungon puolikkaat paikalleen tuli mieleen, onkohan mekanismissa jotain pielessä ja kokeilin vähän suuremmalla momentilla vääntää mekanismia auki… katkaisten tietenkin tukirakenteen, johon kannuspyörä pitäisi liimata…. Selattuani ohjeita eteenpäin havaitsin, että mekanismin käyttämiseen on pieni työkalunsa ja sen luultavammin kuuluukin olla riittävän jäykkä, jotta laskutelineet pysyvät valitussa asennossa…
Pienen happihyppelyn ja hermojen palautumisen jälkeen päätin veistää kovasta puusta kannuspyörälle tuen ja tapittaa sen messinkitapilla. Korjattu kannuspyörä ei liiku enää kuten sen pitäisi, mutta päätin jo tässä vaiheessa jättää pilotin pois ohjaamosta ja tehdä koneen laskutelineidensä varaan.
Päälaskutelineiden kokoaminen järjestelmineen menikin jo hieman paremmin, sillä tutustuin rakennusohjeisiin pari rakennekuvaa eteenpäin ennen kuin jatkoin rakentamista. Laskutelineissä on eniten tarkkuutta vaativia komponentteja jousituksineen ja sisäänvetomekanismeineen. Laskutelinemekanismiin sisältyy teräslangasta väännettyjä osia, jotka liitetään muoviosiin. Haasteena näiden osien toimivuudelle on liiman oikea annostelu, liimapinnat ovat todella pieniä eikä liimaa saa valua metalliosiin. Pintakäsittelin kaikki laskutelineiden osat ennen asentamista. Tein lisäksi pieniä paikkamaalauksia asentamisen jälkeen, varsinkin teräslanka materiaalina olisi vaatinut erikseen pohjamaalin tai happokäsittelyn.
Maalasin laskutelineen rungot etukäteen kiiltävällä mustalla. Laitoin laskutelineiden siirtokuvat samalla paikalleen. Laskutelineet jousituksineen vaativat erityistä tarkkuutta ja kärsivällisyyttä. Ilahduttavasti päälaskutelineiden sylinterit olivat ruostumattoman teräksen näköistä metallia joten niiden ulkonäköä ei tarvinnut parannella pinnoittamalla. Toimiva jousitus on mukava lisä mutta omasta näkökulmastani melko turha. Varmasti jousituksen säätömahdollisuus palvelee heitä, jotka haluavat sijoittaa valmiin pienoismallin esimerkiksi lähellä maksimilentopainoa lentokentälle. Muista detaljeista mainittakoon kumiset jarruletkut ja kumiset renkaat. Kokonaisuutena päälaskutelineet on mallinnettu sarjassa hienosti eikä niihin ollut tarvetta tehdä lisäyksiä.
Laskutelinekuilut asennettiin seuraavaksi. Niiden pinnat maalattiin samalla turkoosinhohtoisella sävyllä kuin muutkin sisäosat. Samaan aikaan asennettiin myös siipikonekiväärit panoslippaineen. Nämä osat jäävät lähes kokonaan rakenteiden sisälle joten pintakäsittely ei juurikaan näy. Rakennussarja sopisi hyvin lähtökohdaksi dioraaman tekijöille, rakenteiden sisään jäävät kohteet on mallinnettu yhtä laadukkaasti kuin näkyvätkin osat.
Siivekkeet ja vakaimet
Siivekkeiden ja vakaimien sisälle asennetaan metallitangot. Metallitankoon liitetään pienet metalliset etsi-saranat, joiden avulla siivekkeet ja vakaimet kiinnitetään koneen runkoon. Ratkaisu on hyvin aidon näköinen ja toimiva. Rakennusohjeita kannattaa lukea tarkasti ja mielellään tutustua etukäteen jo seuraaviin vaiheisiin. Siipien ohjainpinnat asettuvat paikoilleen mittatarkasti, rakennussarjan valujälki on kauttaaltaan laadukasta.
Rungon ja siipien asentaminen
Rakentaminen on sujunut erittäin hienosti, tähän vaiheeseen saakka… Kun aloin asentamaan runkoa ja siipielementtiä toisiinsa, kohtasin ensimmäiset suuremmat ongelmat. Lisäämäni johdotukset ohjaamon sivuseiniin pullistivat hieman rungon alaosia, juuri sen verran, että siipielementti ei sopinut täysin paikalleen. Loppujen lopuksi sain siiven tyven kittaamalla asettumaan, mutta pinnasta katosi kittauksen yhteydessä niittirivit ja paneeliurat. Zero alkoi nyt hahmottua ja tässä vaiheessa jätin mallin pariksi kuukaudeksi keräämään inspiraatiota.
Moottori
Zerossa on kaksirivinen tähtimoottori. Lisäsin moottoriin tulpanjohdot, jotka tein ohuesta tinalangasta. Suurin huoli on oikean sytytysjärjestelmän löytäminen, sillä Zeron moottoreista ei juurikaan ole säilyneitä yksilöitä olemassa. Loppujen lopuksi johdotukset eivät juuri näy, enkä menisi vannomaan lähtisikö vastaavalla johtojärjestelmällä varustettu moottori edes käyntiin. Moottorin kokoonpanoa tehdessä katsoin huolimattomasti maalausohjeita. Maalasin moottorin turkoosin värisellä maalilla ihmetellen japanilaisten aivoituksia värin valinnan suhteen… Katsoessani tarkemmin rakennussarjan pakkausta huomasin valmiista mallista otetuissa kuvissa moottorin lohkossa eri sävyn kuin mitä olin käyttänyt…
Koska moottori oli jo koottu valmiiksi johtoineen kaikkineen, en sitä enää lähtenyt purkamaan vaan maalasin näkyvät osat oikean sävyisiksi. Moottoripakettiin sisältyivät pakosarjat ja moottorin lisälaitteet, jotka maalasin hieman palaneen metallin rusehtavaksi. Moottori kiinnitetään runkokehikkoon, joka liimataan rungon etuosan kiinnikereikiin. Jätin tässä vaiheessa moottoripaketin odottamaan koneen pintakäsittelyä.
Ohjaamon ikkunoiden ja tähtäimen käsittely
Ohjaamolasien suojaaminen kävi näppärästi rakennussarjan mukana tulevien maalausmaskien avulla. Ruiskutin mustan pohjamaalisprayn ohjaamolaseihin, jonka jälkeen ruiskutin Zeron oman pääsävyn siihen päälle vesiohenteisella Tamiyan akryylimaalilla. Ikävästi teipit vuotivat vähän spraymaalin liuotteen vaikutuksesta, jolloin ikkunoihin tuli mustia ohiruiskutusviiruja.
Tähtäin on toteutettu pääosin kirkkaasta muovista, joten maalaamalla tähtäimen metalliosat mustaksi siitä sai kohtuullisen pienellä vaivalla riittävän oikean näköisen. Päätin kuitenkin hioa P600 hiomatikulla lasiosia ohuemmiksi ja tämän jälkeen lakkasin hiotut pinnat Tamiyan LP lakalla, joka on liuotinohenteinen kirkaslakka. Tähtäinrengas piti tehdä etsiosasta, jonka maalasin Tamiyan X18 mustalla sävyllä. Kun asentelin tähtäinrengasta tähtäimen päähän, onnistuin pudottamaan pienen metalliosan lattialle josta sitä ei enää ikinä löytynyt. Tässä kohdin Facebookin voima todistettiin, kun kovaa kohtaloani siellä samanhenkisten pienoismallirakentajien ryhmässä surkuttelin. Yllättän sain viestin, jossa ehdotettiin ko. osan vaihtamista saman mallin siivenkärkivaloihin, joita rakennussarjassa on kolmet. Osat vaihtoivat omistajiaan postin välityksellä parissa päivässä.(Suurkiitokset Jari B Miettiselle) Tulipa sivutuotteena liityttyä IPMS Finlandiin.
Pintakäsittely
Aloitin pintakäsittelyn pesemällä mallin vesiohenteisella rasvanpoistoaineella. Tämän jälkeen suojasin laskutelinekuilut ja ohjaamon. Seuraavaksi ruiskutin epoksipohjaisen muoville tarkoitetun vaaleanharmaan pohjamaalin. Kokeilin tässä koneessa ensimmäistä kertaa ns. esivarjostustekniikkaa. Ohennettu tummanharmaa maali ei toiminut riittävän hyvin kynäruiskulla ruiskutettuna joten siirryin tarkastelemaan taiteilijatarvikehyllyäni. Erilaisten maalauskokeiden jälkeen päädyin tekemään esivarjostumat ProMarker-taiteilijatussilla, joka kuivuu nopeasti ja tarttuu hyvin kiiltävillekin pinnoille. Paneelirajoissa käytin niinikään samasta hyllystä löytyneitä, erittäin ohutrajaisia, liuotinohenteisia taiteilijatusseja. Eri paneelirajoissa on hieman erivahvuiset kaiverrukset, joten käytin 0.2 -0.5 vahvuisia tusseja. Suhteellisen työlään esivarjostusvaiheen jälkeen pohdin, miten peittävä vesiohenteinen akryyli toimii pintamaalina. Päädyin lisäämään blenderiä eli läpinäkyvää vesiohenteista sideainetta sekä toista lisäainetta, joka parantaa ruiskutettavuutta. Ohensin maalin vesiohenteisella, alkoholipitoisella ohenteella. Koemaalausten tuloksena löysin oikeat seossuhteet. Esivarjostus toimi tässä mallissa hyvin sillä varjostukset näkyivät pintamaalin lävitse himmeästi. Lopuksi lakkasin Zeron Tamiyan LP-kirkaslakalla, joka liuotinohenteisena imeytyi pintaan ja vaati vielä toisenkin kerroksen lakkaa ennen siirtokuvien asennusta.
Siirtokuvat ja maalatut tunnukset
Siirtokuvat ovat aiheuttaneet toisinaan vähän harmia. Tarkasteltuani japanilaisia kansallisuustunnuksia päätin maalata ne, sillä kovin paljon yksinkertaisempia merkintöjä ei ole. Mittasin siiirtokuva-arkista merkkien koon ja piirsin ne siirtokalvolle. Leikkasin siirtokalvolta tunnukset vapaalla kädellä piirtojälkeä pitkin. Suojasin koneen pinnat ja maalasin merkinnät Tamiyan vesiohenteisella kiiltäväksi kuivuvalla punaisella.
Kärsimättömänä halusin nähdä, miltä maalausjälki näyttää ja tietenkin onnistuin pyyhkäisemään yläpuolen molemmista tunnuksista maalia pois…. Tässä vaiheessa teki mieli vähän päästellä höyryjä, mutta jätin pariksi päiväksi koneen huilaamaan maalauskaappiin ja riittävän kuivumisajan jälkeen hioin P400 ja P600 vesihiomapapereilla tunnusten kohdat tasaiseksi. Loppujen lopuksi sain maalata siipien yläpinnat uudelleen.
Peräsimen keltaiset raidat päätin tehdä siirtokuvien avulla. Siirtokuvien asentaminen sujui hyvin. Käytin apuna Tamiyan keltakorkkista siirtokuvan pehmentäjää. Koska raitojen siirtokuvat ovat paksuja, lisäsin vielä uudemman kerran pehmentäjää, tai niin kuvittelin, sillä vieressä oli Tamiyan vihreäkorkkista liimaa…
Lievimpänä ajatuksena tästä virheestä oli koneen muuttaminen kentälle unohtuneeksi hylyksi ja dioraaman aloittaminen…. Päätin pitää taukoa Zeron rakentelusta ja keskittyä hetkeksi figuureihin ja niiden maalaamiseen. Palatessani Zeron pariin muutaman päivän tauon jälkeen suojasin kapealla raidoitusteipillä maalattavat kohdat peräsimeen. Peräsimen raitojen maalaus sujui kivuttomasti vesiohenteisella Sikkens-automaalilla, josta löytyi hyllystä sopiva keltaisen sävykin. Eniten päänvaivaa aiheutti tuhoutunut peräsimen numero, jonka loppujen lopuksi maalasin osittain sablonakalvon avulla ruiskuttamalla, osittain siveltimellä. Yllättävän vähän maalattu numero erottuu siirtokuvasta.
Muut siirtokuvat sain kohtuullisen helposti paikalleen. Siirtokuvien asentamisen jälkeen lakkasin koneen yli yksikomponenttisella akryylilakalla, tällä kertaa Spies Heckerin automaalituotteella. Siirryin viimeistelyvaiheessa automaalaamotuotteisiin, jotka tunnen paremmin kuin pienoismallimaalit.
Viimeistelyä…
Alun perin ajattelin rakentaa uudehkon näköisen koneen, mutta tekemieni virheiden vuoksi päätin muuttaa koneen ulkomuotoa kuluneempaan suuntaan. Samalla pääsin kokeilemaan erilaisia lisäaineita ja patinointimenetelmiä. Jostain syystä valmiit, ohennetut maalituotteet eivät toimineet kuten olisin toivonut. Kokeilujen perusteella siirryin käyttämään vesiohenteisia taiteilija-öljyvärejä paneelirajojen tummentamisessa. Pienten sävytyskokeilujen jälkeen valitsin tummanharmaan osittain kuultavan sävyn joka toisaalta tuo paneelirajat ja yksityiskohdat hyvin esiin, mutta ei luo yhtä kovaa kontrastia kuin täysin musta. Ohensin öljyväriä vedellä tai alkoholipitoisella ohenteella riippuen käyttökohteesta.
Osa niittejä kuvaavista painaumista oli kadonnut kittiä hioessa, joten tein niitä uudelleen käyttäen siihen hankittua työkalua, pientä sirkkelimäistä pyöreätä levyä, jonka reuna on muotoiltu sahanterän malliseksi. Japanin laivaston Zerot ovat maalatut alun perin kiiltävämmällä maalilla kuin useimmat muut aikakauden hävittäjäkoneet. Päätin kiillotella hiomatahnalla pintaa hieman kiiltävämmäksi patinoinnin jälkeen. Tässä vaiheessa osa patinoinnista kului pois antaen aidomman näköisen lopputuloksen. Käytin kiiltoasteen säätämiseen hiomatahnan lisäksi vesihiomapapereita, P800 ja siitä hienompia karkeuksia.
Ohjaamon lasit..
Kirkkaiden muoviosien suhteen valitsemani musta pohjamaali ei ollut paras vaihtoehto. Spraypurkista annosteltu maali tunkeutui suojausteippien alle paikoitellen. Tähän jälkikäteen mietittynä on selkeä syykin; Spraymaalin ohenteen isopropanoli on erittäin nopeasti haihtuvaa, aggressiivista ohennetta. Liuotinohenteena se nestemäisessä muodossa samalla puhdistaa pintaa, johon sitä ruiskutetaan. Kirkkaassa muovissa ohenne tekee reaktion, jossa se sulattaa hieman pintaa ja varmistaa näin tartunnan. Ongelmaksi muodostuivat ne kohdat, joihin kertyi ruiskutettaessa enemmän maalia. Nämä alueet alkoivat osin vaurioitua pinnastaan. Suojateippinä käytin pienoismalleille tarkoitettu Tamiya-teippiä joka ei kestänyt reunoiltaan kiinni spraymaalin ohenteen vaikutuksen vuoksi. Annoin ensimmäisen mustan kerroksen kuivua kunnolla ja ruiskutin vielä toisen kerroksen, jolloin suojateipin ylös nousseet reunat päästivät maalisumua ikkunapintoihin. Maalasin seuraavaksi ohjaamon lasiosat vesiohenteisella akryylilla samaan sävyyn kuin muutkin koneen ulkopinnat.
Suojateippien poiston jälkeen aloitin viimeistelyn hammastikun ja pienten vanupuikkojen avulla. Väärän pohjamaalivalinnan vuoksi alkoholipohjainen ohenne ei poistanut liuotinohenteisen pohjamaalin ohiruiskutuksen vuoksi aiheutuneita maaliviiruja, joten siirryin käyttämään hiomatahnaa vanupuikkojen kanssa. Hioessa vanupuikoilla kirkkaita osia alkoi maali kulua pois karmeistakin… Pienen miettimisen jälkeen päädyin poistamaan kaikki maalit hiomalla pois, jonka jälkeen kiillottelin ikkunapinnat hiomatahnan avulla.
Kokeilin BareMetal Foilia, ohutta alumiinifoliota suojamateriaalina, koska teipin paksuus ei mahdollista yhtä tarkkaa sauman rajausta kuin alumiinipinnoite. Leikkasin ylimääräisen folion pois terävällä veitsellä. Tätä ideaa kokeilen seuraavan kerran suoraan ilman teippivaihetta, sen verran hyvin näytti folioinnin jälkeen ikkunapinnat ja niiden rajat.
Nyt toiseen kertaan maalattuina ohjaamon lasit näyttävät kuluneilta ja en ole niihin tyytyväinen.. Ohjaamon karmeista oli hionnan aikana tasaantuneet kaikki yksityiskohdat minkä päätin tässä projektissa hyväksyä. Viimeistelyvaiheessa lisäsin hieman siveltimellä ja pehmeällä lyijykynällä pieniä kulumajälkiä maalipintaan ja luukkujen reunoihin.
Antennilanka
Rakennussarjan mukana tullut antennilanka on ohutta teräslankaa ja ehkä vähän liiankin siistin näköinen. Katsottuani refernssikuvia päädyin käyttämään ohutta hieman venyvää lankaa jonka maalasin hopeiseksi. Lanka näytti sopivan paremmin skaalaan kuin mukana tullut teräslanka.
Tamiyan Zeron rakentaminen oli miellyttävää, ilman omia virheitä aikataulu olisi ollut hieman lyhyempi. Kokonaisuuteen olen kuitenkin kohtuullisen tyytyväinen.
